Matkalla kohti tehokkaampaa tiimityötä osa 2 – Minkälaisella johtamisella voidaan edistää tiimin tehokkuutta ja tiimin sisäistä itseohjautuvuutta?
Mitä tarkoitetaan itseohjautuvuudella ja miksi yritysten johdon tulisi kiinnostua sen edistämisestä organisaatioissa?
Tämä teksti on jatkoa edelliseen blogiin, jossa pohdittiin sitä, miten keskinäinen vuorovaikutus ja erilaisten toimintatyylien ymmärtäminen ovat toimivan tiimintyön ja yhteistyön keskiössä. Blogin tarinassa tiiminvetäjä antoi tiimille itsenäisen vastuun projektin suunnittelusta, mutta tiimin yhteistyö ei tuottanutkaan toivottua tulosta. Tässä blogissa annetaan vinkkejä tiimivetäjille sekä muissa johtamisroolissa toimiville siihen, miten edistää tiimin itseohjautuvuutta. Lisäksi otetaan kantaa siihen, miksi itseohjautuvuuden edistäminen ja moderni johtajuus voi nykypäivän yrityksissä tuoda merkittävää kilpailuetua suhteessa perinteisiin hierarkkisiin johtamismalleihin.
Nykyinen toimintaympäristömme haastaa perinteiset johtamiskäsitykset
Toimintaympäristömme muuttuu jatkuvasti yhä kiihtyvällä tahdilla. Yritysten menestys tulevaisuudessa riippuu merkittävästi siitä, miten hyvin ne tunnistavat toimintaympäristönsä haasteet ja mahdollisuudet, miten onnistuneita strategisia valintoja ne tekevät ja miten ne kykenevät kehittämään kilpailukykyään. Muuttuvissa ja epävarmoissa toimintaympäristöissä toimivat organisaatiot tarvitsevat rakenteen, joka mahdollistaa joustavan ja nopean reagoinnin ennakoimattomiin muutoksiin. Viime vuosina perinteisen hierarkkisen ja auktoriteettiin perustuvan johtamisen tehokkuutta onkin alettu kyseenalaistaa entistä voimakkaammin ja kiinnostus organisaatioiden itseohjautuvuutta sekä esimerkiksi tiimipohjaisia organisaatiorakenteita kohtaan on lisääntynyt merkittävästi.
Mikä itseohjautuvuus?
Itseohjautuvuuden termi on alkanut yleistyä suomalaisessa työelämäkeskustelussa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kun puhutaan itseohjautuvuudesta, on tärkeää selvittää, mitä sillä missäkin kontekstissa ja yhteydessä halutaan tarkoittaa, sekä mitä sillä todellisuudessa ymmärretään. Itseohjautuvuudella voidaan viitata yksilön itseohjautuvuuteen ja spesifimmin Edward Decin ja Richard Ryanin sisäisen motivaation teoriaan, mutta organisaatiokontekstissa sillä useimmiten tarkoitetaan tiimien ja yhteisöjen itseohjautuvuutta (yhteisöohjautuvuutta). Yhteisöohjautuvuudella tarkoitetaan ennen kaikkea perinteisten hierarkkisten rakenteiden purkamista sekä vallan ja vastuun hajauttamista organisaatiossa.
Itseohjautuvuuden edistäminen on yksi modernin johtajuuden keskeinen elementti. Onnistuessaan itseohjautuvuuden johtamisessa, yritys voi kehittää itselleen kyvykkyyden, jolla se erottautuu kilpailijoistaan ja kykenee vastaamaan toimintaympäristön nopeisiin muutostarpeisiin. Samalla se voi lisätä koko työyhteisön työhyvinvointia, sitoutuneisuutta sekä työn tuottavuutta ja vahvistaa houkuttelevuuttaan työnantajana.
Psykologisen turvallisuuden merkitys muuttuvissa toimintaympäristöissä
Psykologinen turvallisuus on Amy Edmondsonin mukaan keskeinen edellytys yrityksille kompleksisissa ja epävarmoissa ympäristöissä, joissa ketteryyteen tarvitaan aktiivista ja läpinäkyvää tiedon kulkua. Itseohjautuvuuden kehittyminen edellyttää tiimin jäseniltä aktiivista osallistumista sekä avointa, arvostavaa ja rakentavaa viestintää. Tärkeänä tekijänä tässä tiimin sisäisen vuorovaikutuksen kehittymisessä on psykologisesti turvallisen ilmapiirin luominen, joka edistää tiedon jakamista ja avointa kommunikointia. Psykologisella turvallisuudella tarkoitetaan uskomusta siitä, että jokainen tiimin jäsen voi tuoda esille omia mielipiteitään ilman tuomitsemisen pelkoa. Tämä tarkoittaa varsinaisen tiedon lisäksi myös huolten, kysymysten, virheiden ja puolivalmiiden ideoiden esille tuomista. Virheet ovat kehittämisen näkökulmasta erinomainen mahdollisuus oppimiselle sekä arvokkaan tiedon hyödyntämiselle.
Miten sitten johtaa tiimiä, jonka tulisi johtaa itse itseään?
Johtaminen itseohjautuvissa tiimeissä perustuu jaetun johtajuuden ideologialle, jossa johtaminen nähdään osana kaikkien tiimin jäsenten toimintaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että johtajista voitaisiin luopua kokonaan. Charles Manz ja Henry Sims tutkivat itseohjautuvia tiimejä ja niiden johtamista jo yli 40 vuotta sitten ja korostivat ulkoisen johtajan merkitystä tiimin itseohjautuvuustaitojen, avoimen vuorovaikutuksen, tiedonjakamisen ja positiivisen tiimikulttuurin tukemisessa.
Itseohjautuvuuden kokeilut epäonnistuvat usein siksi, että organisaatiot yrittävät löytää oikotien itseohjautuvuuteen poistamalla hierarkian ja esihenkilöt liian radikaalisti ilman uusien toimintatapojen suunnittelua ja niihin valmistautumista. Tästä voi seurata kaaos, kun työyhteisön jäsenillä ei ole yhteisiä itsensä johtamisen ja yhteistyön toteuttamisen tietoja, taitoja, työkaluja ja toimintamalleja.
Itseohjautuvuus tiimeissä on jatkumo ja kehittyvä tila, jota tiimivetäjä voi omalla toiminnallaan tukea ja edistää. Tällöin on tärkeää tunnistaa, millainen tiimin ulkopuolelta tuleva johtamistapa tukee myös tiimin jaetun johtajuuden kehittymistä. Tiimivetäjän on tärkeää oppia tunnistamaan tiimin ja sen yksilöiden tarpeita sekä millaista tukea tiimi tarvitsee kussakin tiimin elinkaaren kehitysvaiheessa.
Vinkit tiiminvetäjälle (tai muussa johtamisroolissa toimivalle), joka haluaa tukea ja edistää tiimin itseohjautuvuutta:
1. Yhteisen suunnan ja tavoitteen varmistaminen: Itseohjautuvuus edellyttää selkeää suuntaa ja sitä, että on määritetty selkeät raamit, joiden puitteissa tiimi voi itseohjautua. On kuitenkin tärkeää huomioida, ettei johtaja ”sanele” suuntaa, vaan myös tiimi sitoutetaan tavoitteiden määrittelyyn.
2. Roolien selkeys ja yhteiset pelisäännöt: Itseohjautuvuus organisaatioissa vaatii toimiakseen selkeitä rakenteita ja toimintamalleja päätösvallan ja vastuun jakamiseen. Ihmisten väliset jännitteet ovat luontainen osa ryhmädynamiikkaa ja organisaatioissa ja tiimeissä tarvitaan työkaluja ja yhteisiä pelisääntöjä esimerkiksi konfliktien ratkaisuun.
3. Tiimin yhteisten tarpeiden tunnistaminen: Jokaisella tiimillä on elinkaari ja tiimin kehittymisen kannalta on tärkeää, että johtamisrooleissa toimivat tunnistavat, missä vaiheessa tiimi kulloinkin on, koska jokainen kehitysvaihe edellyttää erilaista tukea. On tärkeää huomioida, että kun yksikin tiimin jäsen vaihtuu, myös tiimin elinkaari alkaa alusta.
4. Tiimin jäsenten yksilöllisten tarpeiden tunnistaminen: Tiimi koostuu yksilöistä ja tiimin toiminnan onnistumisen kannalta on tärkeää, että tiiminvetäjä tunnistaa ja osaa huomioida myös jäsenten yksilölliset tarpeet, motivaatiotekijät ja toimintatyylit.
5. Luottamuksellisen ja psykologisesti turvallisen ilmapiirin rakentaminen: Johtamisrooleissa toimivien yksi tärkeimmistä tehtävistä on edistää psykologisesti turvallisen ilmapiirin syntymistä sekä avoimen vuorovaikutuksen toteutumista ja mahdollistaa siten tiimin itseohjautuvuuden kehittyminen.
6. Tiimin fasilitointi ja valmentava ote: Itseohjautuvien tiimien valmentava johtaminen edellyttää käyttäytymismalleja, jotka eroavat merkittävästi totutuista tyypillisistä johtamistavoista. Valmentava johtamistapa tarkoittaa ennen kaikkea innostamista, tukemista ja sparraamista, ja sen tavoitteena on tukea yksilöiden ja tiimien oman vastuunkantokyvyn ja pystyvyyden kehittymistä.
7. Oman itsetuntemuksen ja tietoisuustaitojen kehittäminen: Johtamisroolissa onnistuminen edellyttää myös taitoja havainnoida, tunnistaa ja reflektoida omia ajattelu- toiminta- ja tunneprosesseja. Itsetuntemuksen, tietoisuuden ja tietoisen läsnäolon taitoja voi harjoitella esimerkiksi coachingissa, jossa valmentaja tukee tietoisuuden taitojen kehittymistä.
Jos haluat kehittää tiimisi tai työyhteisösi yhteistoimintaa tai kuulla lisää itseohjautuvuuden, psykologisen turvallisuuden tai valmentavan johtamistavan hyödyistä yrityksen kilpailukyvylle, niin ota rohkeasti yhteyttä!
Olen sertifioitu Business ja Team coach ja tuen johtajien, tiimien ja työyhteisöjen kehittymistä. Ota yhteyttä ja keskustellaan lisää siitä, miten voisimme yhdessä edistää sinun, tiimisi tai organisaatiosi kyvykkyyden kehittymistä!
Emilia,
p. 050 527 2688
Lähteitä ja lukuvinkkejä:
Druskat, V. & Wheeler, J. 2004. How to Lead a Self-managing Team? MIT Sloan Management Review 32(4), 21 – 28.
Manz, C. C. & Sims, H.P. 1987. Leading Workers to Lead Themselves: The External Leadership of Self- Managing Work Teams. Julkaisussa Administrative science quarterly 1987, Vol.32 (1), p.106-129.
Edmondson, A.C. 2019. The fearless organization: Creating psychological safety in the workplace for learning, innovation and growth. Hoboken, New Jersey, Yhdysvallat: John Wiley & Sons Inc.
Salovaara, P. 2020. Johtopäätös: Yhteisöt ja organisaatiot pomokulttuurin jälkeen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Teos.
Savaspuro, M. 2019. Itseohjautuvuus tuli työpaikoille, mutta kukaan ei kertonut miten sellainen ollaan. Helsinki: Alma Talent.
Gamrasni, M. (toim.) 2021. Matkaopas yhteisöohjautuvuuteen. Haaga-Helian julkaisut 3/2021. Matkaopas yhteisöohjautuvuuteen (haaga-helia.fi)
